mielenterveyttä ikuistamassa shoppailurahan toivossa

Minuu on vaivannu järkyttävä shoppailuhimo täs jo jonkin aikaa. Suurin osa joululahjoista on ostettu, mut pikkujuttuja saisin vielä käyä ostamassa ja vaatekaappikin kaipais muutamaa uutta rättiä. Oon shoppailun suhteen enemmän mies; en oikein nauti shoppailusta pahemmin ja siks oonkin tosi hämmentyny tästä omasta himosta päästä tuhlailemaan rahaa. Pelkään, et kerranki, ko tahtoisin vähän pistää vaatevarastoa uusiks ni en löydä mitään. Onneks tuo mieheke lupas lähteä makutuomariks, vaatteidenhan ei tarvii miun mielestä miellyttää ketään muuta, ko itteeni ja O:ta eli just hyvä juttu, et saan jonkun mukaani. Tätä maagista shoppailupäivää joudun oottaa viel hetken, rahapäivään asti. Oi palkka, tule jo !

Kävin muuten tekemässä lisätienestiä mielenterveysmessuilla Wanhassa Satamassa, joissa esiinnyin valokuvaajan roolissa. Tapahtumakuvaus on aina yhtä mukavaa ja pääsin kuuntelemaan tuossa ohessa ihan jänniä luentoja. Meinasin kyllä väsymyksen takia vähän ottaa lepoa seminaareissa, mutta en siis tosiaan tylsyyden takia. Tuommosessa saa myös puskea itteään vähän siltä mukavuusalueelta ulos, kun piti olla reipas ja kysellä luennoitsijoita poseeraamaan kameralle. Ja se oli hyvää treeniä, kun tuo muualla, kuin studiossa ihmisten kuvaaminen ei oo miun vahvuus. Koen kuitenkin, et onnistuin urakassa hyvin ja otoksetki on jo toimitettu eteenpäin (nopeus on valttia, haha). Ehkä tätä kautta saan jatkossa lisääkin vastaavanlaisia jobeja.

► Emmi

18112015

vähän lovee

Viime viikonloppu pyöri pitkälti jonkinlaisten rakkaustarinoiden ympärillä. Olipas siirappisesti sanottu. Pääsin ikuistamaan lauantaina häitä ekaa kertaa ikinä ja sunnuntaina kipusin 426 rappusta ja kompuroin Seurasaaressa napsien samalla ruutuja toisen pariskunnan hetkistä niitten vuosipäivän kunniaksi.

Hääkuvauksessa oli omat haasteensa, kun juhlat painottuivat sisätiloissa oleskeluun. Vähän tönkkö valo ja mie ilman kameran salamaa oli haasteellinen combo, mut onneks Photoshop pelastaa pahimmalta keltasuudelta. Kovasti ainakin parin toinen puolisko kiitteli kuvista, ehkä siis onnistuin. Häät on kuitenkin pitkälti sitä tapahtumakuvausta ja siitähän mie diggaan kovin.

Sunnuntainen photoshootti oli taas erilailla miun mieleen; pääs hyvällä säällä ulos kuvailemaan ja kuvattavalla parilla oli itellään kasa hyvii ideoita, se aina helpottaa vähän miun hommaa. Pari oli valinnu Malminkartanonhuipun toiseks paikaks esimerkiks sillä perusteella, että siellä hyö yhdessä paljon treenaa. Ois ihan superii päästä tekee enemmänkin tän tyyppistä valokuvailuu eli siis kaikki parit vaan reippaasti yhteyttä, haha.

Jäi iso into valokuvaamiseen noiden keikkojen jäljiltä ja onneks kuukauden sisään pääsen ainakin yhtä 1-vuotiasta lasta vielä kuvaamaan. Noita valokuvaushommia sais olla reippaamminkin, kun työttömänä ei ookkaan muuta, ko aikaa.

► Emmi
01102015

viikonlopun kujeet

Ei sillä, että viikonloput ois yleensä tylsiä, mut tää viikoloppu oli tosi kiva. Sillein eri tavalla, ko yleensä. Ja sain vähän erilaista sisältöö miun muuten niin yksinkertaseen eloon.

Lauantaina suunnattiin juhlistamaan seurustelun vuosipäivää O:n kanssa ja olin hankkinu meille liput Jokereiden matsii. Herra on narrien kannattaja ja ite nyt tykkään lätkästä ylipäätään, sekä toki myös Jokereista. Jännää tosta teki se, et se oli kummanki eka KHL-matsi, vaik katsojan silmissä peli ei pahemmin tuntunu eroavan kotimaisesta liigasta. Nappasin muutaman kuvan salaa, ko tietääkseni siellä ei sais kuvata. Vai saako ? Ei kukaan ainakaan miulle järkkäristä huomauttanu ni elän siinä uskossa, että en tehny mitään väärää. Meil oli paikat kentän toisessa päässä, tokassa rivissä ja siit oli kyl tosi siistii seurata matsia.

Tänään sitte lähdettiin junalla Lokin kanssa Mäntsälään ja syynä pentutapaaminen. Kasvattaja järkkäs meille paikan, johon kaikki paikalle kykenevät suuntas karvasten lastensa kanssa moikkaamaan toisiaan ja pentujen vanhempia. Kaikki pennut oli niin söpöjä ja meiän oma tapaus sai kovasti kehuja; tasapainonen, ihana luonne, supersöpö, komea ja pehmonen. Loki oli vaan se pentueen pelokkain ja ei meinannut alkuun uskaltaa ryhtyä leikkiin. Haukku muille kauempaa ja pakeni välillä turvaan, mut onneks loppua kohti kävi pusuttelemassa muita hauvoja.

► Emmi
20092015

i don't get older, i level up

Täytin torstaina 23. Kaksikymmentäkolme. Wou. Äitinkin ääni kuulosti suht vakavalta, kun se tuon numeron totes puhelimessa. Oon vanha. Okei, en oikeesti oo. En jaksanut järjestää mitään synttärijuhlia (joka nyt ehkä vähän kaduttaa), mutta sain silti lahjoja ja vietin laatuaikaa tuon miehekkeen kanssa. Synttärit on ihan lemppareita ja vaikka juhlittua ei tullut niin vietin sen pääpäivän Reetan ja Astan kanssa lähinnä pelikauppoja kierrellen. Tietty ostin myös itse itelleni jotain lahjaa. Pikkusisko lahjoi Bambi- ja Tuhkimo-leffoilla sekä Reetta muisti tuolla eeppisellä Star Wars-figuurilla. Oma rakkain oli hankkinut Kalevala-korun, tuon Thorin vasaraa muistuttavan kaulakorun. Se on ihana ! Muut ostinkin ite itelleni.

Eilen, lauantaina, pistäydyin Lohjalla. Olin saanut kutsun junnujen lätkäturnaukseen ja otin valokuvaajan homman ilolla vastaan. Oli pitkästä aikaa ihan huippua kuvailla jääkiekkoa ja ensimmäistä kertaa näin nuoria lupauksia. Vielä viikon päästä suuntaan sinne uudestaan samoissa merkeissä ja en kyl valita yhtään. Matka Lohjalle ei oo paha ja urheilun valokuvaamista on ollut ikävä. Tuo jäähalli, jossa pelit pyörii on kyl yhtä isoa pakastinta. Sinne meinas ihan oikeesti jäätyä jo yhden 24-minuuttisen pelin aikana, vaik sekin oli juoksevalla ajalla.

► Emmi

30082015

sie valitset, mie kuvaan

Eri someissa pyörii aina ties minkälaista haastetta ja ajattelin valokuvaukseen painottuvia yhdistelemällä luoda oman. Oma kamera on turhan paljon aloillaan ja tällänen haaste pistäis miut taas työn touhuun ihan tosissaan, tulis kuvattua muutakin, ko meiän Loki-herraa. Jokaisen kuvan lupaan siis kuvata nyt enkä käytä tähän mitään vanhoja. Keksin ja bongailin jänniä aiheita, joita voisin kuvailla ja teidän tehtävä on niistä ehdottaa toteuttamisen arvoisia. Toki sekoitetaan pakkaa niin, että saa laittaa omiakin ehdotuksia. Alla listattuna sellasia mitkä kuulosti kivoilta.

En määrittele tähän nyt mitään aikarajoja vaan kattelen vähän ehdotusten määrän mukaan millon lyön aiheiden antamisen lukkoon ja sen mukaan sitten missä ajassa ehdin ne kuvata. Rohkeasti siis huutelemaan joitain noista ja omiakin ehdotuksia ! Ehdotus voi olla selkeä idealla "lempijuomasi" tai sitten sellainen, joka pakottaa miut leikkimään mielikuvituksella eli esimerkiks "valkoinen". Semmoinen sääntö kuitenkin, että vaikka joku aihe sanottaisiinkin useampaan otteeseen niin ainoastaan kerran sen kuvaan. Here we go !

► Emmi
06082015

kahdenlaisia paloja

Töiden puolesta pääsin tutustumaan miulle uuteen tapahtumaan nimeltä Itä-Länsi. Tottakai siis on nimenä ja ideana tuttu, mut nyt pääsin ihan paikalle tsekkaamaan mistä on kyse. Yksinkertaisestihan pesäpalloseurat on jaettu maantieteellisesti kahtia ja Suomen huippupesäpalloilijat skabaa sitten kerran vuodessa tosissaan, mutta niin, että hauskaa on. Olin paikalla kattomassa vaan sunnuntain mittelöt eli B-poikien sekä miesten matsit. Pahemmin en kyllä peleihin perehtynyt, kun toimin järjestyksenvalvojana sekä valokuvaajana. Paikalla oli useita medioita, tuhansia katsojia, varmasti satoja työntekijöitä ja Antero Mertaranta selostushommissa. Tahkon miehiäkin oli edustamassa toisessa tiimissä. Ja niin, koska oli ensimmäisen kunnon kesäpäivä niin tietenkin heti poltin itteni auringossa; punaiset käsivarret ja naama on niin kaunista. Not. Anyway, päätin muistoks ja omaks iloks napsia pari ruutua, jotka luettelisin melkein kaikki kuvituskuviksi.

Siistii oli, sais vaan tää punotus kadota naamasta ja käsivarsista. Länsi muute voitti viikonlopun viimesen, todella tasasen, matsin.

► Emmi
29062015

auf wiedersehen Peltosaari !

Muutto. Se on viimein ihan oikeesti tehty. Kaikki tavarat on paikoillaan, oon kotona ja nyt myös avoliitossa. Helsingissä. Perjantaina oli se virallinen roudauspäivä. Tavarat saatiin onneks yhdellä reissulla Riihimäeltä tänne. Yötä myöten niitä sitten asettelin paikoilleen ja viimeset tavarat löys kohtansa eilen. Ihan vielä ei tunnu todelliselta, et en enää majaile Riihimäen pienessä opiskelijasolussa. Ehdin siis asua Riksussa vajaa 2 vuotta, opiskeluiden perässä sinne muutin syksyllä 2013. Aika siellä meni tosi nopee ja vaik välil oliki vaikeempaa ni kyl tuolla koki ja oppi paljon. Ekaa kertaa omillani (vaikkakin opiskelijasolussa) ja uus koulu. Paljon jänniä juttuja. Kyl silti oon happy, et pääsen sieltä pois, Riihimäki on nyt nähty ja ne Peltosaaren Angry Birds-jouluvalot. Katotaan miten elämä lähtee sujumaan Helsingissä kahden miehen kanssa. Oon kuitenkin tosi onnellinen täällä Helsingissä, viihdyn niin hyvin ! Virallisesti saa kutsua helsinkiläiseksi 1.6., kun kirjat siirtyy tänne.

Koulua jäljellä valmistujaistreenin ja kuumottavan oppariesittelyn verran. Työt on alkanu hyvin tässä viimesten koulupäivien ohella ja tykkään tehdä työtä Tahkolle. Voin hyvin.

Kävin lauantaina muuten valokuvaamassa yhtiä taloyhtiön pihajuhlia pikasesti. Siellä oli söpö kissa ja kivoja viirejä. Yay.

► Emmi
24052015

kauan eläköön kaunis kaaos

Kyllä se vaan niin taitaa taas olla, et asioil on tapana järjestyä. Pari päivää olin ihan hajalla ja pahimmillaan vinguin vaan peiton alla, koska stressitaso oli jotain järjetöntä. Miten kävis kesäduunin ? Minkä videon esitän opettajalle, et saisin yhestä kurssista suoritusmerkinnän ? Pitääkö laahustaa sossuun tai työkkärille ? Mites sitten se raha ? Kaikki ongelmat ratkes kertaheitolla. Esitin opettajalle vitsillä huitaistun läppäkoosteen opparimatskuista ja arvosanaksi napsahti silti 3. En valita. Sitten juttelin kesäduunisopparista ja päästiin kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Alotin tänään siis kesätyöt Hyvinkään Tahkolle ja työt kestää vähintään runkosarjan verran. Työnkuvaan kuuluu otteluiden ja lehdistötilaisuuksien taltiointi, otteluennakot ja -raportit, nettisivujen ylläpito/päivitys, käsiohjelmien teko ja kaikenlainen pieni homma mitä nyt sattuu tulemaan. Tykkään. Urheiluseuroissa työskentely osaa olla ajottain hektistä ja välillä kuoleman hiljaista, mut tykkään. Tahko onkin nyt viides urheiluseura missä oon työskennelly tavalla tai toisella pienen elämäni aikana.

Ai mitä muuta ? En ees tiedä. Elämä pyöriny tuon stressin ympärillä hetken ja aika tuntunu menevän asioiden järjestelyyn ja miettimiseen. Toki äitienpäivänä käytiin juhlistamassa anoppia (hänellä sattu synttäritkin siihen sopivasti), bailattiin Hyvinkäällä Antti Tuiskun ilmaiskeikalla Hennan kanssa (ja paljastuksena, et olin pienenä hillitön tuiskuttaja ja toi keikka sai kyl muistot nousee pintaa niilt ajoilt) ja niin. Siinäpä se. Muuttoon tasan viikko ja huoneessa kaikuu, niin tyhjä tää on jo. Nyt on vaan tosi helpottunu olo, ainaki hetken. Nautin tästä.

Miun tekee muute ihan kamalasti mieli kattoo Kuin Kissat & Koirat. Tai ne kaikki Kotia Kohti-leffat.

► Emmi
15052015

ohitettiin just piste, josta paluut ei oo

Ihan ensiksi tiedoksi, että perheeni sai lisäystä ! Eli Canon EOS 5D Mark III saapui kotiin tuossa keskiviikkona. Oon koulussa käyttäny tuosta aiempaa versiota ja sillein onkin tuttu malli, mutta silti totuttelemista ja opeteltavaa löytyy.

Fiiliksissä. Aste julkas eilen uuden albumin, 2.0. Viimesimmästä platasta on kulunu abouttiarallaa 3 vuotta eli tätä on odotettu ihan oikeesti saakelin kauan. Sen verran hienosti sekasi tää levy saa miut, etten osaa kirjottaa mitään oikeen diippiä. 2.0 on jotain elämää parempaa. Kylmät väreet, jotka valtas koko kehon, sai luulemaan, et kuolen viel hypotermiaan. En saa sanotuks mitään tän kehittävämpää tähän hätään. Tää albumi on rakkautta. Onnekseni pääsen kuulee näitä sekä kasan vanhoi helmii livenä ens viikolla.

Raahauduin eilen Lahteen, tarkoituksena oli kuvata vika pätkä opinnäytetyöhön. Kovalla sykkeellä, kauheilla paineilla ja nopeella aikataululla saatiin lyhyt haastis kasaan artistin kanssa ja nyt video on editointia vaille valmis. Satuin ottamaan tuon uuen järkkärin myös mukaan Lahteen ajatuksena sen testaus muiden hommien ohessa. Vähän ennen keikkojen alkua miulle kerrottiin, että Nuppi Selvänä-tapahtuman oma kuvaaja onkin estynyt tulemaan ja miut haluttaisiin tilalle. Sain siis lennosta kuvauskeikan ja tottakai otin sen vastaan. Pääsin valokuvaamaan Astetta ja Mikael Gabrielia ihan lavalta käsin ja se oli tosi hieno kokemus ! Tahdon lisää tollasia keikkoja, rakastuin ihan totaalisesti tuohon hommaan sekä kameraan.

► Emmi
28032015