kaipaan takas sun luo sinne missä mun hyvä on

Viikonloppuna meidän kämppä huuti yllättävän paljon tyhjyyttään, kun jokainen tuntui olevan jossain reissuissa. O suuntas kavereiden kanssa mökille ja Loki vietti vuorokauden lemmikkihotellissa. (Lokin reissu sinne meni hyvin, sai uusia kavereita ja itki kuulemma vain vähän, mut oli se onnellinen, kun sen kotia hain.) Itsehän suuntasin Tampereelle !

Tampere eli Blockfest kutsui viikonloppuna. Miulle kävijänä uus tapahtuma ja Tamperekkaan ei oo mitenkään supertuttu kaupunki. Sinä päivänä, ku paljastettiin, et Cheek tekis comebackin Blockeilla niin eihän siinä tarvinnu kauaa miettiä. Harmi vaan, että lauantain liput meni tosi hätäseen ja jouduin ostamaan koko festarin kattavan lipun ja sen lisäksi ei ollut edes varaa lähteä sinne perjantaina plus, että ei olis ollu seuraakaan, niin tuli käytyä vain lauantaina. Seuraksi tietty lähti pikkusisko Essi. Tuli tsekattua päivän aikana Jaren lisäks Mikael Gabriel, T.I. ja Aste-Nikke Ankara-Evelina-combo. Viimeisenä mainitun aikana muuten huusin, kuin riivattu, kun Robin kävi lavalla esittämäs Niken kans parasta just nyt-biisin ! Voin kertoo, et jännitti ihan pirusti, ko tunti ennen Cheekin keikkaa screeneil alko pyörimään kello, joka laski aikaa keikan alkuun. Ja olihan se keikka superloistava ! Mukana oli taas kasa feattaajii ja saatiin kuulla uuttakin matskuu sekä kaupan päällisiks pienen potpurin verran vanhoja legendoja. Taas niitä keikkoja mitkä pitäs ite kokee, en nimittäin saa sellasia sanoja kasaan, jotka antais oikeutta tuolle show'lle. Upee, about 1,5h, setti, jonka kruunas ilotulitus ! Ihme kyllä ei tullu itkettyä keikan aikana, se aito onnellisuus siitä, et oma lemppariartisti on lavalla meni kaiken muun ohi eikä edes ajatellut, jos joku biisi olisi ollut koskettavuudellaan parin kyyneleen arvonen. Tervetuloa takas Jare, on ollu ikävä. Blockfesteistä festarina sen verran, et oli tosi hyvin järkätty ja tais mennä Summer Upin ohi kohisten. Ehkä tästä lähtien tuleekin Lahden sijaan suunnattua Tampereelle. (Ja kuviahan Blockeilta ei oo, koska ammattijärkkärit oli kiellettyy tavaraa siellä.)

Hyvinkään Tahkon pelit päätty lauantaina ja samalla tietysti miun työt. Työt tuntu loppuvan, ko seinään ja kesä Tahkon leivis meni pirun nopeesti. Se oli mukavaa hommaa ja mielelläni tekisin jatkossakin vastaavaa. Pääs tutustumaan pesikseen ihan uudella tavalla ja tietty myös uusiin ihmisiin. Katotaan minkä urheiluseuran hommiin päädyn seuraavaks. Nyt sitten vaan uutta työtä hakemaan.

 ► Emmi

24082015

kauan eläköön kaunis kaaos

Kyllä se vaan niin taitaa taas olla, et asioil on tapana järjestyä. Pari päivää olin ihan hajalla ja pahimmillaan vinguin vaan peiton alla, koska stressitaso oli jotain järjetöntä. Miten kävis kesäduunin ? Minkä videon esitän opettajalle, et saisin yhestä kurssista suoritusmerkinnän ? Pitääkö laahustaa sossuun tai työkkärille ? Mites sitten se raha ? Kaikki ongelmat ratkes kertaheitolla. Esitin opettajalle vitsillä huitaistun läppäkoosteen opparimatskuista ja arvosanaksi napsahti silti 3. En valita. Sitten juttelin kesäduunisopparista ja päästiin kaikkia tyydyttävään lopputulokseen. Alotin tänään siis kesätyöt Hyvinkään Tahkolle ja työt kestää vähintään runkosarjan verran. Työnkuvaan kuuluu otteluiden ja lehdistötilaisuuksien taltiointi, otteluennakot ja -raportit, nettisivujen ylläpito/päivitys, käsiohjelmien teko ja kaikenlainen pieni homma mitä nyt sattuu tulemaan. Tykkään. Urheiluseuroissa työskentely osaa olla ajottain hektistä ja välillä kuoleman hiljaista, mut tykkään. Tahko onkin nyt viides urheiluseura missä oon työskennelly tavalla tai toisella pienen elämäni aikana.

Ai mitä muuta ? En ees tiedä. Elämä pyöriny tuon stressin ympärillä hetken ja aika tuntunu menevän asioiden järjestelyyn ja miettimiseen. Toki äitienpäivänä käytiin juhlistamassa anoppia (hänellä sattu synttäritkin siihen sopivasti), bailattiin Hyvinkäällä Antti Tuiskun ilmaiskeikalla Hennan kanssa (ja paljastuksena, et olin pienenä hillitön tuiskuttaja ja toi keikka sai kyl muistot nousee pintaa niilt ajoilt) ja niin. Siinäpä se. Muuttoon tasan viikko ja huoneessa kaikuu, niin tyhjä tää on jo. Nyt on vaan tosi helpottunu olo, ainaki hetken. Nautin tästä.

Miun tekee muute ihan kamalasti mieli kattoo Kuin Kissat & Koirat. Tai ne kaikki Kotia Kohti-leffat.

► Emmi
15052015

ohitettiin just piste, josta paluut ei oo

Ihan ensiksi tiedoksi, että perheeni sai lisäystä ! Eli Canon EOS 5D Mark III saapui kotiin tuossa keskiviikkona. Oon koulussa käyttäny tuosta aiempaa versiota ja sillein onkin tuttu malli, mutta silti totuttelemista ja opeteltavaa löytyy.

Fiiliksissä. Aste julkas eilen uuden albumin, 2.0. Viimesimmästä platasta on kulunu abouttiarallaa 3 vuotta eli tätä on odotettu ihan oikeesti saakelin kauan. Sen verran hienosti sekasi tää levy saa miut, etten osaa kirjottaa mitään oikeen diippiä. 2.0 on jotain elämää parempaa. Kylmät väreet, jotka valtas koko kehon, sai luulemaan, et kuolen viel hypotermiaan. En saa sanotuks mitään tän kehittävämpää tähän hätään. Tää albumi on rakkautta. Onnekseni pääsen kuulee näitä sekä kasan vanhoi helmii livenä ens viikolla.

Raahauduin eilen Lahteen, tarkoituksena oli kuvata vika pätkä opinnäytetyöhön. Kovalla sykkeellä, kauheilla paineilla ja nopeella aikataululla saatiin lyhyt haastis kasaan artistin kanssa ja nyt video on editointia vaille valmis. Satuin ottamaan tuon uuen järkkärin myös mukaan Lahteen ajatuksena sen testaus muiden hommien ohessa. Vähän ennen keikkojen alkua miulle kerrottiin, että Nuppi Selvänä-tapahtuman oma kuvaaja onkin estynyt tulemaan ja miut haluttaisiin tilalle. Sain siis lennosta kuvauskeikan ja tottakai otin sen vastaan. Pääsin valokuvaamaan Astetta ja Mikael Gabrielia ihan lavalta käsin ja se oli tosi hieno kokemus ! Tahdon lisää tollasia keikkoja, rakastuin ihan totaalisesti tuohon hommaan sekä kameraan.

► Emmi
28032015