#anniversary ja #boyfriend

Miulla ja tuolla toisella puoliskolla tuli tänään vuosi seurustelua täyteen. Se on vieläkin mysteeri miten hää kestää miun huonot jutut ja kaikenlaiset hassuttelut. Hulluu on kans se, et miten nopeesti aika on menny. Vähän päälle vuos sitten en ois uskonu nyt olevani onnellisesti parisuhteessa ja, että asuisin Helsingissä miehekkeen kanssa.

I just want to let the world know what we got's unbreakable.
We got it under control, we're good, we're solid, we're gold.

 When my hope is lost and my strength is gone, i run to you and you alone.

When i can't get up and i can't go on, i run to you and you alone.

Pyysin O:ta tekemään boyfriend-haasteen, ko se vaikutti niin hauskalta ! Ja sitä se olikin. Kommentoin ite tarpeen tullen hänen vastauksia, mutta ihan kaikkiin en kokenu tarpeelliseks viilata pilkkua, vaikka esim. onhan lempileffagenrejä enemmänkin, mut hyvin hää löys tärkeimmän seasta.

Missä tapasimme?
- Riihimäen juna-asemalla.
(Tinderissä tutustuttiin, mutta siis juna-asemalla tietty nähtiin ihan ekan kerran.)

Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii ?
- Agent Carter ja Daredevil.
(Agent Carterin sain just päätökseen, mut nyt siis kulutukses Daredevil.)

Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa ?
- Öhh, Thousand Island ?
(Niin, kun sitä tupataan aina ostamaan. Sinappisalaattikastike on kans jees.)

Mikä on hänen inhokkiruoka ?
- Inhokkia en osaa sanoa, mutta lohesta ja makaronilaatikosta ei pidä.

Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa ?
- Kanaa ja ranskanperunoita ruoaksi, drinkkinä varmaan valkovenäläinen.

Mikä on hänen kengänkoko ?
- 41.
 (39-41, riippuen kengästä. Harvemmin kuitenkaan ihan 41.) 

Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi ?
- Eläimiä.

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä ?
- Spagettia lihapullakastikkeella.
(Ja herran itse tekemänä.)

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee ?
- Suomiräppiä kai eniten, mutta muuten tosi laajasti.

Minkälaisista elokuvista hän pitää ?
- Supersankarileffoista !
 
Minkä väriset silmät hänellä on ?
- Ruskeat.

Kuka on hänen paras ystävä ?
- Onhan niitä, mutta en osaa yhtä sanoa parhaaksi.

Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä ?
- Nukun väärään aikaan.
(Yötyöläisen unirytmi ei vaan kohtaa miun rytmin kanssa ihan aina.)

Missä hän on syntynyt ?
- Imatralla.

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi ?
- Varmaan joku Star Wars-aiheinen kermakakku.

Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja ?
- Kattelee sarjoja tai tekee blogia. 
(Herra laski "tekee blogia"-kohtaan kaiken pelleilyn Photoshopin kanssa eli juu.)

Mitä hän osaa erityisen hyvin ?
-  Muokata kuvia ja tehdä pirtelöä.

Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää ?
- Parsa ja juusto. 
(Nimenomaan yhdessä.)

Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan ?
- Kännykkä, iPod ja huulirasva.

Mikä saa hänet ärsyyntymään ?
- Tekemättömät kotityöt tai suunnitelmien muuttuminen. Ja minä noin ylipäätään.

Entäs piristymään ?
- Jäätelö.

Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee ?
- Cheekkiä.

Millainen hän on tyttöystävänä ?
- Hellä ja huolehtiva, yrittää myös pomottaa.

Milloin hän tapasi vanhempasi ?
- Syksyllä 2014, isän ensin ja äidin vähän myöhemmin.

Mikä on hänen uusin villityksensä ?
- Kaikki koiraan liittyvä.

Millainen on hänen kotilook ?
- Iso t-paita, collegehousut, villasukat ja hiukset ponnarilla niin, että päästä sojottaa tupsu ylöspäin.

Hyvin tuo miut tuntuu tuntevan, on se tässä vuodessa onnistunut oppimaan paljon juttuja miusta. Onneks ite ei tarvii tehdä vastaavaa, pelottaa nimittäin, et ois ihan hukassa. Yks juttu pitää kyl mainita, en nimittäin myönnä pomottavani. Pois se minusta.

  
► Emmi
17092015

projekti opinnäytetyö

Alotin tuon koulun 2013 syksyllä ja heti silloin talvena rupes päässä pyörimään mahdolliset opinnäytetyöideat, kaikennäköstä lätkäjoukkueen esittelyvideon ja arjen supersankarit-kuvasarjan välillä. Olin myös miettinyt tätä aihetta, jonka valitsin. Hetken mielijohteesta Asten keikalla kävinkin poikia jututtamassa ja sain luvan lähtee kuvaamaan heitä. Lopullisen aiheen valitsin siis ihan tuosta noin vaan. Eli siis haastispätkä Astesta keikkamatskulla höystettynä.

Luvan saatuani rupesin työstämään kirjallista osuutta. Se oli se suht helppo homma, kun vaan sai jakaa suunnitelmiaan paperille. Suunnitelma meni ekalla kerralla läpi ja sain suunnata kuvaamaan. Kuvauspäivien järjestely oli ajottain helppoa ja ajottain ei. Homma tehtiin artistin keikkojen ja aikataulujen mukaan. Tottakai myös piti hankkia luvat itse keikkapaikalta kuvaamiseen, mutta onneks kaikki oli yhteistyökykyisiä mestoja.

Kuvasin neljänä eri päivänä vuoden mittaan, kolmessa eri paikassa. Projekti oli siis iso ajallisesti, koska keikat ja aikataulut ei aina kohdanneet. Haastatteluosuuden kuvasin kahdesti, koska ekalla kerralla ääniraita vuoti, mutta muuten työt sujui kivasti. Materiaalia olisi ollut paljon enemmänkin, mutta valitsin seasta hauskoja ja mielenkiintoisia sekä tietty parhaimpia.

Videon editointi oli hauskaa, koska sai käyä ne kaikki hetket ja muistot läpi mitä muistikortille oli tallentunu. Hauskaa läppää, levotonta meininkiä ja ties mitä. Video tuntui kasautuvan kuin itsestään, visio siihen mitä halusin oli niin selkeä.

Oon tyytyväinen aikaansaamaani videoon ja mitään en lähtis muuttamaan. Kaikki ne tuskalliset kamojen roudausreissut, vähäiset yöunet stressin takia, mustelmat käsivarsissa painavien tavaroiden takia ja se muu häslinki ympärillä oli niin tän arvosta. Tää projekti on ollu huikee ja tosi iso juttu miulle. En vois olla onnellisempi tästä ! Kiitos siis Aste, Greenlink, AJ Saarela, Akseli Herlevi, Nikke Ankara, 8-Sali / Lahti, Le Bonk / Helsinki ja Amarillo / Helsinki. Tää on miun elämän isoimpii juttuja, ihan helposti.

Hyvät naiset ja herrat, se video on nyt julkinen. Kaikenlainen palaute on tervetullutta ja koulun puolestahan arvosanaksi napsahti täysi 3. (Videoon saattaa tulla pieniä muutoksia myöhemmin, jos Sony Music Finlandilta tulee pyyntö.)

Kiitän vielä suuresti kaikkia, jotka pyöri kameran molemmilla puolilla, joko artistin roolissa, kantoapuna tai vaan henkisenä tukena. Kiitos !

► Emmi
13052015

tilanne haltuun, älä päästä tilaisuuttas karkuun

Tahko avas pesiskautensa, nimenomaan ulkokauden, harjotuspelin merkeissä lauantaina ja se tarkotti miulle siis töitä. Kävin ekaa kertaa tutustumas Pihkalaan ja otteluraportin tekemiseen. Treenattavaa raportin tekemisen suhteen löytyy ja paljon, toi on miulle täysin uus juttu. Ihan kivaa tosin.

Alotin myös lauantaina, kauan haaveena olleen, järjestyksenvalvojakurssin ! Jostakin syystä toi on hommana kiinnostanu jonkin aikaa ja nyt viimein pääsen sille osallistumaan. Eilinen ja tää päivä siellä on ollu tosi mielenkiintosia ja siks en maltakkaa oottaa ens viikonloppuu millon päästää kokeilemaan voimankäyttöä ihan käytännössä. Eli ens viikonlopun ja läpäistyn kokeen jälkeen oon valmis järjestyksenvalvoja ! Ihan huikeeta, oikeesti. Pakko toki mainita kurssilta miinuksiakin, nimittäin ensiapujuttujen käyminen on supertärkeetä, mut samal inhottavaa, ko joutuu miettii niit onnettomuustilanteita läpi sekä yks video mikä meille näytettiin oli sellanen ei-niin-mieluinen alotus tälle sunnuntaille. Toi Robinin ja Elastisen yhteinen biisi toimii hyvin muuten motivaationa ja sopii nyt tähän just hyvin.

Mitä ikinä sun unelmat onkaan, et saavuta niitä unessa koskaan,

ota ittees niskast kii, kelaa mitä haluut ja tee lista siit.

Tän kaiken lisäks juhlittiin vielä poppoolla Ollia tuota miun toista puoliskoa. Ite otin iisisti tuon järkkärikurssin eli aikaisten aamujen takia.

Tuohon kakkuun ja sen kynttilöihin liittyy mysteeri. Jossain vaiheessa iltaa huomattiin, että kakussa oli yks kynttiläteline ilman kynttilää. Sitä kynttilää ei näkynyt missään. Liekö joku sen syönyt, haha.

► Emmi
19042015

kuka muu muka

Blogihan on myös yöllisiä avautumisia varten, eikös juu ? Tajusin tuossa YouTubea plärätessä, et miulla on ikävä Cheekin aka Jare Tiihosen keikkoja. Sitä fiilistä, meteliä ja järjetöntä kasaa fiiliksiä. Sitä hurjaa hypeä.

Itseasiassa Jare on se herra, jonka musiikki sai miut mukaan tähän "räppigenreen". Muistan, kun joskus about 15-kesäsenä kävin paljon potkimas futista tai viskomas lenttistä parin sillosen kaverin kanssa. Raahattiin ain pienet matkakajarit messiin ja soitettiin musaa. Nää kaverit pyys, et soittaisin Cheekiä. Orjallisesti hankin herran biisei soitettavaks mein pelailuihin. Siitä se sitten lähti. Myöhemmin tuli Liekeissä-single ja paluuta ei ollut. Oon tosi vähän kiertänyt Tiihosen perässä keikoille välimatkojen ja rahatilanteen takia, mutta ei se määrä vaan se laatu. Voin myös olla onnellinen siitä, et miulla on ollu mahdollisuuksia päästä tapaamaan Tiihosta. Ne on niitä ainutlaatusii juttuja.

Olin mukana menossa Kuka Muu Muka-tourin alotuksessa, jäähallilla 21.09.2013, sekä lopetuksessa, stadionilla 23.08.2014. Olin jo varautunu jäähallilla isoon kasaan tunteita, mut eihän se ollu mitään verrattuna stadikkaan. Stadionilla taisin itkeä melkeinpä läpi koko keikan. Koeta siinä vesisateessa, murjottuna eturiviin, saaha vielä hyviä kuviakin järkkärillä. Tuon stadionkeikan loputtua en heti tajunnu, et se oli hetkeks siinä. Kaveri vieressä käänty kattomaan ja kysy fiiliksiä. Sitte tajusin ja aloin itkemään uudestaan. Nyt varmaan joku aattelee, et oon säälittävä idiootti, ko itken räppärin perään, mut ei minuu hävetä myöntää sitä.

En oikeastaan tiedä mikä tarkoitus täl postauksella on. Ehkä halusin vaan johonkin vähän kirjottaa, et kui on ikävä Jaren keikoille. Tiihonen on ansaitulla tauolla, mutta kyllähän alkais olee kova hinku saada mies vähitellen takaisin. Enkä oo muutekseen vielä kertaakaan kattonu Stadion Edition-dvd:tä, mut viel tänä yön sen katon.

Muistakaa lapset, et ihan jokainen saa tykätä mistä haluaa. Jos Cheek ei satu sinuu kiinnostamaan ni se fakta ei minuu liikuta. Vihaajat vihaa, mut älkää tuhlatko energiaanne toisten dissaamiseen, se ei hyödytä yhtään ketään, ei edes sitä vihaajaa.

► Emmi
09042015

ohitettiin just piste, josta paluut ei oo

Ihan ensiksi tiedoksi, että perheeni sai lisäystä ! Eli Canon EOS 5D Mark III saapui kotiin tuossa keskiviikkona. Oon koulussa käyttäny tuosta aiempaa versiota ja sillein onkin tuttu malli, mutta silti totuttelemista ja opeteltavaa löytyy.

Fiiliksissä. Aste julkas eilen uuden albumin, 2.0. Viimesimmästä platasta on kulunu abouttiarallaa 3 vuotta eli tätä on odotettu ihan oikeesti saakelin kauan. Sen verran hienosti sekasi tää levy saa miut, etten osaa kirjottaa mitään oikeen diippiä. 2.0 on jotain elämää parempaa. Kylmät väreet, jotka valtas koko kehon, sai luulemaan, et kuolen viel hypotermiaan. En saa sanotuks mitään tän kehittävämpää tähän hätään. Tää albumi on rakkautta. Onnekseni pääsen kuulee näitä sekä kasan vanhoi helmii livenä ens viikolla.

Raahauduin eilen Lahteen, tarkoituksena oli kuvata vika pätkä opinnäytetyöhön. Kovalla sykkeellä, kauheilla paineilla ja nopeella aikataululla saatiin lyhyt haastis kasaan artistin kanssa ja nyt video on editointia vaille valmis. Satuin ottamaan tuon uuen järkkärin myös mukaan Lahteen ajatuksena sen testaus muiden hommien ohessa. Vähän ennen keikkojen alkua miulle kerrottiin, että Nuppi Selvänä-tapahtuman oma kuvaaja onkin estynyt tulemaan ja miut haluttaisiin tilalle. Sain siis lennosta kuvauskeikan ja tottakai otin sen vastaan. Pääsin valokuvaamaan Astetta ja Mikael Gabrielia ihan lavalta käsin ja se oli tosi hieno kokemus ! Tahdon lisää tollasia keikkoja, rakastuin ihan totaalisesti tuohon hommaan sekä kameraan.

► Emmi
28032015