yritys rikkoa hiljaisuus

Suurin syy miun blogihiljaisuuteen on yksinkertasesti se, et ei tapahdu mitään. Tai jos vaikka tapahtuisikin niin sekin kameran ulottumattomissa. Miun elämä on oikeesti suht tasasta ja ei suinkaan negatiivisessa mielessä. Toki välillä turhauttaa, mut miul menee kuitenkin hyvin ja se on pääasia.

On jotain pientä täs tapahtunu. Cheek julkas uuden upeen albumin, Alpha Omega on sellanen levy mihin ois hyvä lopettaa, vaik uran loppuminen sinänsä ois surku. Kävin tsekkaa Silversteinin keikan Annikan sekä Alexin kanssa ja moikattiin bändin tyyppejä, ihan supernostalgista. Leikkautin viimeinkin hiukset juurikin tuon saman Annikan toimesta ja elämä helpottui. Sain työpaikan, nimittäin jouluapulaisen roolin Tigerista ja se on just jees. Imatrallaki on tullu pyörähdettyy pidennetyn viikonlopun verran ja tuo kuvasato onkin kaikki sieltä.





Tällä hetkel ootan innolla joulua ! Oon langennu jo ostelemaan joululahjoja ja suurin osa onkin jo kotona paketoituna eli nyt pitää vaan odottaa ikuisuudelta tuntuva aika, et näkee lahjan saajan ilmeen sit jouluna.

Ei miulla kait muuta. Tässähän tää.

Emmi
27102015

vähän lovee

Viime viikonloppu pyöri pitkälti jonkinlaisten rakkaustarinoiden ympärillä. Olipas siirappisesti sanottu. Pääsin ikuistamaan lauantaina häitä ekaa kertaa ikinä ja sunnuntaina kipusin 426 rappusta ja kompuroin Seurasaaressa napsien samalla ruutuja toisen pariskunnan hetkistä niitten vuosipäivän kunniaksi.

Hääkuvauksessa oli omat haasteensa, kun juhlat painottuivat sisätiloissa oleskeluun. Vähän tönkkö valo ja mie ilman kameran salamaa oli haasteellinen combo, mut onneks Photoshop pelastaa pahimmalta keltasuudelta. Kovasti ainakin parin toinen puolisko kiitteli kuvista, ehkä siis onnistuin. Häät on kuitenkin pitkälti sitä tapahtumakuvausta ja siitähän mie diggaan kovin.




Sunnuntainen photoshootti oli taas erilailla miun mieleen; pääs hyvällä säällä ulos kuvailemaan ja kuvattavalla parilla oli itellään kasa hyvii ideoita, se aina helpottaa vähän miun hommaa. Pari oli valinnu Malminkartanonhuipun toiseks paikaks esimerkiks sillä perusteella, että siellä hyö yhdessä paljon treenaa. Ois ihan superii päästä tekee enemmänkin tän tyyppistä valokuvailuu eli siis kaikki parit vaan reippaasti yhteyttä, haha.





Jäi iso into valokuvaamiseen noiden keikkojen jäljiltä ja onneks kuukauden sisään pääsen ainakin yhtä 1-vuotiasta lasta vielä kuvaamaan. Noita valokuvaushommia sais olla reippaamminkin, kun työttömänä ei ookkaan muuta, ko aikaa.

Emmi
01102015